Kirjoitukseni pohjautuu omaan kokemukseeni, ja kuulemiini kertomuksiin työpaikkakiusaamisesta. Haluan nostaa esille myös tapahtuma ympäristön, jotta havahtuisimme asian vakavuuteen ja alkaisimme huomaan tätä ilmiötä ympärillämme. Kirjoitukseni pohjaa varhaiskasvatukseen, tarkemmin päiväkotimaailmaan, juuri sinne missä aikuisten pitäisi mallintaa kestävää, hyvää vuorovaikutusta ja tehdä vaikuttavaa työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi.
On siis virkistävää ja varsin tervetullutta, että naiset kannustavat toisiaan rohkeaan oman näköisen elämän elämiseen, unelmien äärelle ja sitä kautta kaikkien elämän mahdollisuuksien kynnykselle. Turhista lokeroista pitää pyrkiä eroon ja jokaisen yksilön on oikeus unelmoida ja ilmentää itseään omasta kokemusmaailmasta käsin.
Kun saa itsensä kiinni kamppailemasta aloittamisen kanssa, on tartuttava ajatuksiinsa. Robbins opastaa kirjassaan menetelmän, joka seuraavan 5 sekunnin aikana saa sinut lopettamaan empisen ja ylittämään aloittamisen kynnyksen.
Puheeksi ottamisen vaikeus on meille kaikille tuttu. Myös helpotus ja kokemus tilanteiden korjaantumisesta suun avaamisen jälkeen ovat meille kaikille ainakin jossain mittakaavassa tuttuja. Muistetaan uskaltaa puhua, oli sitten kyseessä työpaikkakiusaaminen, mielenterveyteen liittyvät asiat, tai sen maailman tärkeimmän kysymyksenkin esittäminen, ” Mitä kuuluu?”
”Mikä sinusta tulee isona?” on mielenkiintoinen kysymys varsinkin alle 6-vuotiaalle esitettynä. Vastaajan sukupuoli, ikä, perhetausta tai muut sen hetkiset mieltymykset eivät välttämättä ohjaa ollenkaan tuon pikku mestarin ajatuksia, minkä pohjalta …
