Kirjoitukseni pohjautuu omaan kokemukseeni, ja kuulemiini kertomuksiin työpaikkakiusaamisesta. Haluan nostaa esille myös tapahtuma ympäristön, jotta havahtuisimme asian vakavuuteen ja alkaisimme huomaan tätä ilmiötä ympärillämme. Kirjoitukseni pohjaa varhaiskasvatukseen, tarkemmin päiväkotimaailmaan, juuri sinne missä aikuisten pitäisi mallintaa kestävää, hyvää vuorovaikutusta ja tehdä vaikuttavaa työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi.
Kun haet neuvoja, vinkkejä, harjoituksia tai tietoa kirjoista, e-kirjoista, äänitteistä, kursseista, koulutuksista yms. tarkista kenen ajatuksia kuuntelet. Välittyykö tekijän äänestä aito myötätunto, onko hänestä kanssakulkijaksi kipeän, henkilökohtaisen tilanteesi ja tunteidesi rinnalle. Ole kriittinen ketä uskot! Jos kirjaa lukiessa koet huonommuutta, epäonnistumista ja riittämättömyyttä, ei se palvele sinua. Lopeta kirja, keskeytä kurssi ja anna rakentavaa palautetta. Kuulostele tuntemuksiasi ja usko tunteitasi, etsi juuri sinulle sopiva ääni, sellainen henkilö, kuka saa sinut tuntemaan rauhaa ja lempeyttä itseäsi ja tilannettasi kohtaan.
Muutoksesta on kirjoitettu monia kirjoja. On kirjoja joissa, neuvotaan alkuun pääsemisessä, muutoksen suunnittelemisesta, sen toteuttamisesta, mitä tehdä sitten kun tulee takapakkia, mistä löytää motivaatiota muutokseen? On aikas selvää, että jos aihe olisi helppo ja jokainen pystyisi luovimaan muutoksessa haluamallaan tavalla, ei yhtään tällaista kirjaa olisi kirjoitettu. Mutta vaikka muutokseen liittyy aina mahdollisuus, ja toive parempaan päin kääntymisestä, tie sinne hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi voi olla kivinen.
Nykyaikana on muodikasta ja vähän ehkä pakkokin olla tietoinen siitä, mitä on itsensä kehittäminen. Eteenpäin pyrkiminen on tavoiteltavaa ja hengissä pysymisen ehto, sillä paikallaan seisova vesikin alkaa haisemaan. On kehityttävä, opiskeltava, edettävä, oltava dynaaminen ja valmiina muutokseen. Eikö totta? Kehittäminen on tullut työyhteisöistä jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen elämään ja vapaa-aikaan. Ympäristö toitottaa meille, että tässä ei ole hyvä, mene eteenpäin, tavoittele jotain muuta mitä sinulla jo on. Saavuta enemmän!
On siis virkistävää ja varsin tervetullutta, että naiset kannustavat toisiaan rohkeaan oman näköisen elämän elämiseen, unelmien äärelle ja sitä kautta kaikkien elämän mahdollisuuksien kynnykselle. Turhista lokeroista pitää pyrkiä eroon ja jokaisen yksilön on oikeus unelmoida ja ilmentää itseään omasta kokemusmaailmasta käsin.
Kun saa itsensä kiinni kamppailemasta aloittamisen kanssa, on tartuttava ajatuksiinsa. Robbins opastaa kirjassaan menetelmän, joka seuraavan 5 sekunnin aikana saa sinut lopettamaan empisen ja ylittämään aloittamisen kynnyksen.
Parhaimmillaan varhaiskasvatustyö tarjoaa huikean näköalapaikan ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskuntaan laajemmaltikin. Näin sen itse koen. En voi siis olla hämmentymättä kun koen tai näen arvostuksen puutetta työtämme kohtaan. Väitän, että alan työntekijät tekevät sitä myös itse. Väitän, että työnantajat syyllistyvät työntekijöiden työpanoksen heikkoon arvostamiseen.
Tämän vuoden keväästä asti olen vellonut jonkinlaisen epämääräisen muutoksen tunteessa. Tiedättekö sen fiiliksen, kun säätila on muuttumassa ja sen jollain tavalla aistii, joko ilmanpaineesta, pilvistä, tuulesta… Kuulostaa joltain intiaanin vaistolta, …
”Ei kannata. Älä edes mieti. Ootko nyt aivan varma? Turhaa vaivaa. Mitä sä nyt tollasta. Lopeta nyt. Mitä muutkin ajattelee? Pieleen menee varmasti.” Miten luoda positiivien tunneilmasto oman itsesi ympärille …
