Parhaimmillaan varhaiskasvatustyö tarjoaa huikean näköalapaikan ja vaikuttamismahdollisuudet yhteiskuntaan laajemmaltikin. Näin sen itse koen. En voi siis olla hämmentymättä kun koen tai näen arvostuksen puutetta työtämme kohtaan. Väitän, että alan työntekijät tekevät sitä myös itse. Väitän, että työnantajat syyllistyvät työntekijöiden työpanoksen heikkoon arvostamiseen.
”Mitä sulle oikeasti kuuluu?” on harvoin esitetty kysymys läsnäolon kanssa. Tällaisen kysysmyksen esittävä mahdollistaa toiselle kuulluksi tulemisen, kokonaisena nähdyksi tulemisen ja hyväksymisen tunteen. Samalla hän mahdollistaa vastaajalle itselleen etäisyyden saamisen omiin ajatuksiin ja tunteisiin ja niiden tarkastelun pienen välimatkan kautta.
Hillitty tunteiden ilmaisu ja kaikenlainen pidättyväisyys nähdään aikuisen käytöksenä, jollaista myös lapsen kehitykseltä toivotaan. Mutta eikö tällainen ”kehitys” ole monessa mielessä taantumista?
