Pystyt kyllä

Uskallatko vaihtaa näkökulmaa?
Pieni karhunkierros ensikertalaisen silmin

Pieni karhunkierros ensikertalaisen silmin

Pieni karhun kierros Kuusamossa tarjoaa retkeilijälle suuria elämyksiä tiiviissä paketissa, jotka tallentuvat aisteihisi pitkäksi aikaa, jopa pysyvästi!

Pääsin viettämään heinäkuisen pitkän viikonlopun aurinkoisessa Kuusamossa. Edellisessä kirjoituksessa kerroin kokemuksiani Kuusamosta ensikertalaisen silmin. Tässä kirjoituksessa kertaan kokemukseni pieneltä karhunkierrokselta, joka nimestään huolimatta jätti minuun suuren vaikutuksen.

Tarinoita Kuusamon luontoretkiltä löytyy ehkäpä sadoittain eri blogeista. Onhan Kuusamon luonto vaikuttavuudessaan tuttu omien kokemusten tai kuultujen tarinoiden kautta lähes jokaiselle suomalaiselle. Nyt tarkoituksenani ei ole kuitenkaan tehdä tarkkaa luotteloa reitistä, vaellusmatkoista tai pätevimmistä retkeilijän varusteista, vaan puhtaasti fiilistellä tuota sykähdyttävän kaunista ja mahtavan vetovoimaista Kuusamon luontoa. Pidätän oikeudet tekstissä esiintyviin kuviin, mikäli haluat käyttää tässä kirjoituksessa esiintyviä kuvia, otathan yhteyttä kaipio.heli@gmail.com. Mutta nyt niihin fiiliksiin!

Maaston muodot ja luonnon elementtien vaihtelu ei jättänyt hetkeksikään rauhaan. Kaikki vaihteluvuudessaan korostivat toisiaan ja tuntui ihmeelliseltä, miten olosuhteet voivat vaihdella niin paljon, niin pienen matkan sisällä.

Jännittävin tunnelmin matkaan…

Pieni karhun kierros valikoitui Kuusamon reissumme kolmannelle päivälle. Kuusamon korkeudelle harvinaiset helteiset päivät olivat nautittu mökkielämästä sekä Rukatunturista ja valtavaarasta. Lämpötilan ollessa noin +20C ja aurinkoinen sää ainakin takaisivat miellyttävät olosuhteen noin 12km mittaiselle päiväretkelle. Pienellä jännityksellä ja suurilla odotuksilla saavuimme parkkipaikalle, josta pieni karhun kierros alkaa. Ajattelin, että luvassa on korkeuseroja sisältävä päiväretki, ja joitain hieman ”pienempiä” tai ”vähäisempiä” nähtävyyksiä, kuin mitä ”oikea” karhun kierros sisältää… Nämä ajatukset johtuen siis siitä, että en oikeastaan tiennyt juurikaan faktaa siitä, mitä on luvassa.

Polkua ei tarvinnut kauaakaan kulkea kun tulimme ensimmäiselle riippusillalle. Sinällää jo harvinainen näky paljasjalkaiselle Pirkanmaalaiselle. Mahtavan hieno ajattelin ja jäin tuijottamaan alla maltillisesti virtaavaa puhdasvetistä jokea. Yhteinen toteamus matkakaverin kanssa, että ei tähän voin jäädä määräänsä enempää fiilistelemään, muitakin ”nähtävyyksiä on varmaankin tulossa”.

Myllykoskella

Myllykosken kuohuihin uppoutuneena.
Kosken tunnelmaan pääsi lähelle.

Pienen matkan jälkeen ja tuo riippusilta vielä mielessä saavuimme Myllykosken rantaan. Voimakkaana kuohuva vaahtopäinen koski ja vanha ajan patinoima myllyrakennus vetivät puoleensa ihmetyksestä hiljentyneet polun tallaajat. Virtaavaa vettä pääsi ihmettelemään aivan lähelle myllyn kulmalle. Hetken haltioitumisen jälkeen tuntui, että koski imaisee ihailijansa mukaan pyörteisiinsä. Niin hullaannuttava voima tuossa vapaana virtaavassa vedessä oli. Koskea ja myllyrakennusta pääsi ihailemaan monesta eri kulmasta, mikä teki paikasta todella upean. Monet olivatkin jääneet evästämään paikalla oleville retkipöydille. Eteenpäin jatkuva polku nousi jyrkästi, joten myllykoskea pääsi ihailemaan sekä ylempää rinteeltä, että sen yli kulkevan riippusillan läpi. Huikea Myllykoski, joka ravisutti herkän luontofiilistelijän kokemusmaailmaa. Ja samalla nauratti miten se ensimmäinen riippusilta ja pieni joki olivatkin muutama hetki sitten parasta!

Vaihteleva maasto

Matka taittui nousujen ja laskujen kautta polkua tallustaen. Jylhää, vahvaa kalliota, tiiviinä seinämänä, välillä pirstaloituneena louhoksena. Kuohuvaa jokea ja toisaalla tyyni metsälampi. Hiekkaisaa kuivaa harjua ja seuraavassa hetkessä suokosteikko. Maaston muodot ja luonnon elementtien vaihtelu ei jättänyt hetkeksikään rauhaan. Kaikki vaihteluvuudessaan korostivat toisiaan ja tuntui ihmeelliseltä, miten olosuhteet voivat vaihdella niin paljon niin pienen matkan sisällä.

Kallioportti

Hyvän nousun jälkeen saavuimme näköalapaikalle joka yllätti. Vaikka maasto oli noussut jo hetken jälkeen, en voinut kuvitellakaan millainen luontoelämys keskeltä metsää avautui. Näköalapaikka nimeltä Kallioportti avasi eteemme 100 metrin pudotuksen vatsanpohjaa kouraisevan tasanteen reunalta. Paikalle oli rakennettu suuri terassin kaltainen tasanne, josta pääsi turvallisesti aidan takaa kurkkimaan kalliojyrkänteeltä alas. Maisema koostui männyistä ja kuusista joita sai tuijottaa melkeinpä kohtisuoraa latvaan. Niin jyrkkä tuo ero jyrkänteen huipulta alas metsään oli. Matkan oli jatkuttava seuraavaksi alas päin ja tajusimme kiertävämme pientä karhua juuri oikeaan suuntaan, sillä saimme laskea 100m korkeuseron rappusia pitkin alaspäin. Sen verran puuskuttavaa vastaantulijaa tuli portaita ylös päin, että suosittelen lämpimästi kierrosta myötäpäivään. Rotkon pohjalle päästyämme ja taaksepäin jyrkänteelle katsoen ymmärsi hyvin, mistä Kalliportti on nimensä saanut. Niin vahvana ja ehdottomana seisoi tuo kalliojyrkänne keskellä metsää, että pienen retkeilijän ei tarvinnut esittää kysymyksiä tästä luonnon veistoksen nimityksestä.

Jyrävä

Tiesimme odottaa, että yhtenä nähtävyytenä pienen karhunkierroksen varrella on Jyrävän koski. Reittimme kulki melkein koko ajan joen varrella, joko kuohuja kuullen tai joen mutkitteluja katsellen. Näimme myös yhden venekunnallisen laskemassa koskea, ja mieleeni tuli mitäpä muutakaan, kuin että siistiä homma ja tuota on joskus kokeiltava! Mut nyt jatkoimme patikkaretkeämme.

Maisemia avautui lähes jatkuvasti, ja teimme pieniä poikkeuksia tallatuimmalta reitiltä sivuun metsän reunaan ja kallioiden jyrkänteille. Jatkuvasti mahtavia eväspaikkoja, fiilistelypaikkoja tai muuten vaan maisemaan ja luontoon uppoutumiseen sopivia näköaloja. Noina tuijottelun hetkinä tuntui, että olen juuri oikeassa paikassa, juuri oikeaan aikaan, en tarvitse mitään, vaan tässä hetkessä on kaikki. Miten koukuttavaa ja puoleensa vetävää!

Saavuimme joen rantaan, johon oli pakkaantunut paljon retkeilijöitä. Paikka oli Jyrävän koski ja seuraamalla muita löysimme lähimmän paikan seurata 9 metrisen kosken kuohuja. Jälleen vaikuttava ja voimakas näky. Väitän, että parhaimmat näkymät Jyrävän koskelle saimme jatkettuamme polkua hyvän nousun verran, jolloin pääsimme kallionjyrkänteelle kosken päälle. Kosken ylä- ja alajuoksu näkyivät yhtäaikaa ylhäältä päin.

Elämyksistä hengästyneenä

Reitti jatkui palaten Myllykoskelle ja siitä yhdistyen samaan reittiin kuin alkumatkalla. Lopun matkaa parkkipaikalla tallustaen mieli ja keho oli täynnä toinen toistaan sykähdyttävämpiä maisemia ja kokemuksia. Reittinä pieni karhunkierros on sopivan mittainen päiväretkikohde. Nimensä vastaisesti pieni karhun kierros tarjoaa suuria elämyksiä, jotka painuivat ensikertalaisen sieluun pysyvästi. Jälkeenpäin valokuvia katsellessa, on helppo todeta rakastuneensa Kuusamon luontoon.

Millaisia luontokokemuksia sinulla on? Mitkä luontokohteet tuovat sinulle elämyksiä? Oletko käyny pienen karhun kierroksen tai isomman ”päämatkan”?

Pystyt kyllä.

Leave comment

Your email address will not be published. Required fields are marked with *.