Oman pään sisällä vai sittenkin ulkopuolella?

Mihin keskityt suurimman osan ajasta? Oletko ajatuksissani oman pääsi sisällä? Tutkailetko omia tunnetiloja ja reaktioita, ja seurailet mutkikkaita ajatuskuvioita? Vai keskitytkö tekemiseen ja itsesi ulkopuolella tapahtuviin asioihin? Miten haluaisit asian olevan?

Kun toistuvasti on saanut itsensä kiinni katselemasta oman pään sisäisen saippusarjan juonenkäänteitä, ei voi kuin kyllästyä (ja uupuakin) kaikkeen nähtävillä olevaan draamaan

Toisinaan saan itseni kiinni siitä, että kaikki huomioni on kiinnittynyt oman pääni sisäisiin tapahtumiin, tunteisiin, ajatusketjuihin, reaktioihin, tulkintoihin ja kaiken tämän reflektointiin. Huomaan olevani sillä hetkellä täysin sisäänpäin, itseeni kääntyneenä, havainnoiden jokaista muutoksen hetkeä ja tuntumaa analysoiden. Sitten kun toistuvasti on saanut itsensä kiinni katselemasta oman pään sisäisen saippusarjan juonenkäänteitä, ei voi kuin kyllästyä (ja uupuakin) kaikkeen nähtävillä olevaan draamaan.

Analysointia omasta sisäisestä maailmasta. Kuvat Pixabay.

Sisäinen havainnointi

Omien tunteiden analysoiminen, ajatuskaavioiden tunnistaminen, reaktioiden tarkkaileminen, kehollisten tuntemusten yhdistely psyykkeen tilaan ja syy-seuraus-suhteiden miettiminen on jossain elämäntilanteissa välttämätöntä. Kun tarkastellaan omaa kasvua ja kehitystä ihmiseksi, joka nykypäivänä on, tai jos halutaan muuttaa tiukkaan juurtuneita toiminta- ja ajatusmalleja, on edellä kuvattu oman pään sisäinen analyysi välttämätöntä tilanteen tunnistamiseksi ja muutosten aikaansaamiseksi.

Kaikista mieluiten…minä itse!

Ilmeisesti viisaammat ovat tutkineet, että kaikkein mieluisin puheenaihe ihmiselle on omasta itsestä puhuminen. Vaikka omista ajatuksista ja mielenkiinnon kohteista onkin mukava kertoa sopivassa seurassa, jossain vaiheessa omissa asioissa pyöriminen alkaa maistua puulta. Itse olen sellaista sisäänpäin lämpiävää tyyppiä. Sellainen jonka pääkoppa tuottaa viihdyttävää (joskaan ei laadukasta) sisältöä ihan itse itselleen. Tästä seuraa se, että harvoin jos koskaan, on olemassa tylsää hetkeä itseni kanssa. Tämä on siis täysin puolueellinenm mielipide, eikä missään nimessä ole linjassa sen kanssa miten muut pisteyttäisi viihdearvoni.

Oman pään sisällä eläminen ei tietenkään ole yksipuolisesti mukavaa ja takaa vain ainasta viihdykettä, vaan se voi ollamyös äärimmäisen kuluttavaa ja sitovaa. Taipumuksena oman pään sisällä eläminen tekee jakamisesta hieman haastavaa. Tunteiden, ajatusten ja kokemusten jakaminen saattaa unohtua, mikä aiheuttaa hankaluuksia tai väärinymmärryksiä ympäristön kanssa. Saattaa olla, että ikään kuin ”unohtaa” keskustella toisen kanssa, kun ensin kommentoi jotain tilannetta tai tapahtumaa itselleen oman pään sisällä. Itseään pitää jatkuvasti muistuttaa vuorovaikuttamisesta, koska luolamiesmäinen murahtelu on kanssaihmisille hieman hankalasti tulkittavaa.

Sittenkin ulkopuolella?

Oman pään sisällä eläjän on hyvä opetella oleskelemaan muissakin ympyröissä ajatuksineen. Myös se tyyppi, joka elää mielummin irrallisena oman pääkopan sisäisistä liikkeistä, olisi hyvä opetella tasapainoittamaan itsensä ulkopuolellä elämistä. Kenties omat mielenliikkeet ovat ymmärtämättömyydessään haastavia ja siksi fokus keskittyy itsestä ulospäin, tekemiseen ja menemiseen. Yleensä tällainen kaveri tylsistyy herkästi ja tarvitsee ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä. Liiallisena tämän piirteen ilmentyminen voi eristää omasta itsestä, itselle tärkeistä asioita ja oman näköisen elämän luomisesta, jossa omat todelliset tarpeet tulevat huomioiduiksi.

Ulkoisen ja sisäisen maailman puolivälissä. Kuvat Pixabay.

Tai miten olisi siinä välimaastossa?

Tunnistat isesi sitten kummasta tahansa äärilaidasta, pään sisäpuolisen tutkailijan asemasta ta pään ulkopuolisen tekijän roolista, on hyvä yrittää opetella jotain piirteitä vastapuolelta. Tuskin kukaan on tiukasti jompaa kumpaa edellä kuvattua, mutta omia taipumuksiaan on hyvä tiedostaa. Näin varsinkin, jos kokee kärsivänsä jostain jumiutuneista kaavoista tai taipumuksista toistaa itselle epämiellyttäviä tilanteita. Joskaan ylianalysointiin ei kannata jumiutua, ainakaan pitkäksi aikaa, ettei vaaka keinahda ääripäästä toiseen. Mutta toisaalta, onko sekään vaarallista, jos pyrkimyksenä on kuitenkin tasapainon löytyminen itselleen edullisimmalla tavalla.

Pystyt kyllä.

Kumpi piirre on sinulle luonnollisempi, oman pään sisäpuolella vai ulkopuolella toimiminen? Mitä hyötyjä tai haittoja se sinulle tuo?

Jaa ja tykkää somessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *