Pystyt kyllä

Uskallatko vaihtaa näkökulmaa?
Lapsellinen vai lapsen mielinen?

Lapsellinen vai lapsen mielinen?

Lapselliseksi sanotaan usein naiivia, hölmöä tai kokematonta tyyppiä, joka käyttäytyy ymmärtämättä elämän realiteetteja. Mutta ymmärretäänkö lapsellisuus myös liian usein lapselle tyypillisten toimien ja reagointitapojen mitätöimisenä?

Hillitty tunteiden ilmaisu ja kaikenlainen pidättyväisyys nähdään aikuisen käytöksenä, jollaista myös lapsen kehitykseltä toivotaan. Mutta eikö tällainen ”kehitys” ole monessa mielessä taantumista?

Kehitys vai taantuma?

Lapsella on huikeita ajatuksia, rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, joista moni aikuinen voi vain haaveilla. Aikuisuuteen mielletään kuuluvaksi rauhallisuus, harkitsevaisuus, realistisuus, ja järkyttävä määrä asenteita, tapoja ja kulttuurisesti oikeaksi käytösmalleiksi miellettyjä asioita. Nämä lopulta rajoittavat toimintaamme ja jopa ihmisenä olemistamme. Hillitty tunteiden ilmaisu ja kaikenlainen pidättyväisyys nähdään aikuisen käytöksenä, jollaista myös lapsen kehitykseltä toivotaan. Mutta eikö tällainen ”kehitys” ole monessa mielessä taantumista? Nykypäivänä on self-help-oppaita tunteiden tunnistamisesta ja ilmaisusta, tunteiden sietämisestä aikuisille. Aikuisen on lähdettävä purkamaan sisälleen kertynyttä hillityllä käytöksellä aikaansaatua tunnemöykkyä antamalla itselleen lupa tunteille. Pitkällä ollaan jo, jos on valmis harjoittelemaan tunteiden näyttämistä, mikä taas lapselle on hyvin avoin tapahtuma.

Lapsellisena käytöksenä pidetään liikaa tunteilua. Lapselle opetetaan itsehillintää ja tietysti järkevissä määrin se onkin hyväksi. Ei ole tietenkään tarkoituksenmukaista antaa lapsen jäädä myrskyäviin tunteisiinsa tietämättä mitä niillä pitäisi tehdä ja miten niihin tulisi suhtautua.

Kuvat Pixabay.

Sallivuus

Mutta olisiko ok hieman lievittää niitä tiukkoja laatikon reunoja siinä, että missä tunteitaan saa näyttää ja missä ei? Saako harmitus ja kiukku tulla ”ihmisten edessä” vai vasta omassa huoneessa kun kukaan ei ole näkemässä. Voisiko aikuinen kertoa työpaikan palaverissa pettymyksestään tai huolestaan, pelosta tai epävarmuudesta ilman, että muut leimaavat lapselliseksi tai saa osakseen sääliä tai paheksuntaa? Kaikki ihmiset kokevat kaikkia tunteita, vaikka joku muuta väittäisikin. Paikka niiden ilmentymiselle on vain usein poissa muiden katseilta. Jopa poissa omasta tietoisuudesta. Silloin kukaan, ei edes itse, ole näkemässä omaa oloa, kukaan ei ole lohduttamassa tai peilaamassa tunnetta, joka on jäädytetty pois omasta kokemusmaailmasta.

Hyväksyntä

Päiväkodissa on kannustava ilmapiiri. Kaikki varhaiskasvatuksen työntekijät, jotka tekevät työtään intohimolla ja lapsia arvostavasti kannustavat päivittäin lapsia tunteidensa ilmaisussa, ymmärtävät ja näkevät tunteita laidasta laitaan. Mitä jos yritettäisiin me aikuiset olla toisillemme hieman sallivampia tunteiden moninaisen ilmaisun suhteen ja yritetään edes sanoittaa omaa tunnemaailmaa ympäristöllemme. Silloin voi päästä lähemmäs itseään ja toista, ymmärtää omasta ja toisten kokemusmaailmasta jotain mikä tuo helppoutta, empatiaa ja lopulta hyvää oloa itselle ja muille. Kyseenalaistetaan ajatusta lapsellisesta käytöksestä, mitä se juuri itselle oikeastaan tarkoittaa? Älä missään nimessä leimaa siihen sanaan negatiivista asennetta, joka karsii lapselle kuuluvan ilon, riemun, avoimuuden ja spontaaniuden pois.

Olen päättänyt olla lapsellinen, ja toivon ettei mikään elämän jakso vie spontaaniutta, pienistä asioista ilahtumista, ja hyvän näkemistä pois pysyvästi. Aikuiset, jotka halveksivat lapsellisuutta, kysy itseltäsi, mikä lapsen mielenmaailmassa pelottaa?

Ollaan ylpeästi lapsellisia ja lapsen mielisiä, eikö niin!

Pystyt kyllä.

Leave comment

Your email address will not be published. Required fields are marked with *.